Digitalisaatio
Valtaosalle väestöstä termi saattaa olla tuttu, mutta se mitä sen takaa löytyy, saattaa olla hieman hämärän peitossa. Tietenkin jo nimikin hiukan viittaa siihen, mitä digitalisaatiolla tarkoitetaan. Nimensä mukaisesti se liittyy tietenkin digiaikaan – tietokoneisiin, tableteihin ja sähköiseen materiaaliin, sekä sähköistymiseen yleensä.
Tätä digitalisaatiota on yritetty toteuttaa kouluissa suurella kädellä. Päättäjien mielestä järjestely näyttää mainiolta, sillä se on saatu toteutettua nopeasti ja mahdollisimman edullisesti valtiolle. Kuitenkin ne, joita uudistus koskee, eli opettajat, oppilaat ja opiskelijat ovat siitä osittain eri mieltä. No, miksi näin? Jos mietit, miksi digitalisaatio on sitä koskeville joskus suuri mörkö, jatka lukemista, sillä tähän artikkeliin on koottu pointteja siitä, miksi digitalisaatio voi olla hyvää tai ongelmallista.
1. Digitalisaatio on pohjimmiltaan hyvä juttu – se on vain toteutettu joskus huonosti
Suomesta halutaan luoda kuva oppimisessa esimerkillisenä valtiona. Suomen halutaan olevan edelläkävijä, modernin valtion esikuva. Nykyaikana, digiaikana, maailman sähköistyminen on tapahtunut salamannopeasti. Luonnollisestikin tähän on yritetty reagoida kaikkialla: työpaikoilla toiminta sähköistyy, kanssakäymisessä yhteydenpito sähköistyy, ja myöskin kouluissa oppiminen sähköistyy.
Kun ennen opiskelijoiden käytetyt simpukkapuhelimet lepäsivät kauniisti koululaukuissa, eikä niitä rangaistuksenkaan uhalla saanut sieltä ottaa pois, ovat älykännyköiksi kehittyneet laitteet nyt tulleet olennaiseksi jopa osaksi opetusta. Digitalisaatio opetuksen tukena on ehdottomasti ajatuksena erittäin hyvä idea. Sitä voi käyttää opettamisen tukena.
Sähköistyminen tuo opetukseen täysin uuden ulottuvuuden, ja se toimii erityisen hyvin esimerkiksi apuna tiedonhaussa. Aikaisemmin opiskelija on joutunut koluamaan tietokirjoja ja sanakirjoja kannesta kanteen löytääkseen haluamansa, ja nyt yksi Google-haku voi hoitaa saman homman kotiin. Hienoa, eikö? Kieltämättä kyllä. Jopa digitalisaation äänekkäimmätkin vastustajat myöntävät, että digitalisaatio on pohjimmiltaan oikein hyvä ja hieno juttu. Se, missä on mennyt mönkään, onkin köpelö toteutus. Joskus digitalisaatiota on yritetty toteuttaa turhan ahneesti, ja liian nopealla aikataululla.
2. Digitalisaation voisi toteuttaa paremmin pidemmällä aikataululla – hosumisesta ei seuraa mitään hyvää
Koska viimeksi jostakin on tullut erittäin hyvä lopputulos, jos siihen on käytetty aivan minimi määrä aikaa asian kokoon kursimiseksi. Kuvitellaanpa vaikka leipuri, joka yrittää tehdä kakkua. Kuvitellaan että tämä kyseinen kakku on erittäin vaikea toteuttaa hyvin. Kuvitellaan, että leipuri käyttää kyseisen kakun tekemiseen 12 minuuttia. Millainen lopputulos mielessäsi on? Mieti, kuinka paljon lopputulos olisi eronnut kakusta, jonka tekemiseen olisi käytetty useampi tunti päivää. Massiviinen ero, eikö?
Sama pätee myös digitalisaatioon, ja Suomen valtiossa se on toteutettu kuin vaativa kakku 12 minuutissa. Digitalisaation toteuttaminen hyvin vaatisi aikansa – eli siihen tulisi käyttää enemmän aikaa. Kun modernisoitumisen perässä yritetään pysyä hinnalla millä hyvänsä, uusia puolivalmiita uutuuksia julkaistaan kuin liukuhihnalta. Näin luodaan samalla negatiivinen kuva koko digitalisaatiosta niille, jotka näitä puoliraakoja digitalisaation hedelmiä joutuvat käyttämään. Eli hiljaa hyvä tulee.
3. Digitalisaation toteutuksessa ollaan oltu ahneita
Digitalisaatio on oikein oiva lisä opetukseen – sopivassa määrin. Tiedonhaku on helpottunut ja opetukseen ollaan voitu lisätä ulottuvuutta vaikka videoiden, kuvien ja pelien avulla. Kuitenkin jotkin asiat, kuten täysin digitaaliset kirjat, ovat usein vaikeuttaneet opiskelijoiden elämää, ja moni käyttäisikin mieluummin edelleen perinteistä, selluloosaista kirjaa.